Rakkauteni kissoihin
-Elämäni Kissat-
Kissat on aina kuulunut osana elämääni. En voisi kuvilla elämääni tai kotiani ilman kissoja. Vaikka suruakin on vuosikymmenien aikana tullut useita vastaan kun on tullut aika rakkaan karvatassukan poistua sateenkaarisillalle niin kuitenkin se "yhteys", suunnaton rakkaus kissoihin vie voiton vaikka tietää ettei mikään kestä ikuisesti...
Olen ollut syntymästäni saakka kissojen ympäröimänä. Kun synnyin niin perheeseeni kuului useampi kissa ja pikkuisena lapsena jo kissat oli minulle erityisen tärkeitä ja rakkaita.
Kun kasvoin vähän isommaksi niin olin "kissojen pelastaja", eli useat "villikissat"/kodittomat kissat saivat rakastavan kodin luotamme. Joidenkin kissojen kanssa meni todella kauan että kesyyntyivät niin että oppivat nauttimaan silittelystä ja hyvänä pitämisestä, mutta lopulta kuitenkin sain ansaittua luottamuksen ja kuinka palkitsevaa ja sydäntä lämmittävää se olikaan. Tuohon aikaan 1980-luvulla kissat saivat ulkoilla vapaasti, ei tunnettu edes käsitettä valjaissa ulkoilu tai kissatarha, tässä vapaana ulkoilussa oli surulliset ikävät puolensa, eli jotkut kissat vain hävisi, oliko sitten jäänyt auton alle tai joutunut pedon saaliiksi, ne jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Kaikkialta etsittiin mutta turhaan, ikävä ja suru oli suunnaton...
Vuodet vieri ja vuonna 1995 kissani nimeltään Mintsukka jäi auton alle, Mintsukka oli ihan erityinen kissa minulle ja suru oli suunnaton tapahtuneesta lohtua toi sentään se että eräs tuttava oli nähnyt Mintsukan auton alle jäämisen ja toi rakkaan Mintsukan minulle ja sain haudata Mintsukan viimeiseen leposijaansa. Mintsukan poismeno järisytti niin kovin minua että en halunnut enää yhdenkään kissani joutuvan kokemaan samaa kohtaloa. Mintsukan sateenkaarisillalle poistumisen jälkeen minulla kissoja oli seitsemän, Killi, Pörri, Vaavi, Nätti-Tyttö, Nunnu, Miisu ja Pussi. Päätin että kissoistani tulee sisäkissoja, johon tottuivatkin/sopeutuivat yllättävän hyvin. Piakkoin rakennettiin ensimmäinen pikku kissatarha, jossa kissat saivat kuitenkin nauttia ulkona olostakin ja myös valjastelua alettiin harjoittamaan itse tehdyillä valjailla. Asuimme ihan maaseudulla joten oli tuohon aikaan monille tosi erikoista että kissat ei saa liikkua vapaana. Mutta kun olin keksinyt tämän tarha idean ja se oli toteutettu niin minulle oli tärkeintä kissojen turvallinen ulkoilu ja ihmettelijät saivat ihmetellä.
Vuonna 2003 muutettiin isompaan omakotitaloon ja ensimmäinen tärkeä asia olikin heti alkaa rakentamaan kissatarhaa joka olikin jo noin 40 neliöinen. Kissat otti pian uuden kodin niin kuin kissatarhankin haltuunsa. Seuraavana vuonna jouduimme päästämään kaksi rakastamme sateenkaarisillalle Killin ja Pörrin, Killi oli ensimmäinen kissamme joka tuhkattiin jonka jälkeen kaikki muutkin sateenkaarisillalle poistuneet kissamme on tuhkattu ja tuhkat on säilössä isossa kauniissa uurnassa. Tällöin vuonna 2004 myöhään syksyllä kun Pörrin poistumisesta seurastamme oli kulunut vain joitain viikkoja ilmestyi pihaamme mustavalkoinen kissa (Pörrikin oli mustavalkoinen), tämä oli täysin kesy ja nälkäinen eikä lähtenyt pihaltamme mihinkään. Laitoin kissasta ilmoituksia mutta ketään ei kaivannut kissaa joten päätimme että kissa pääsee meille asumaan, käytimme kissan eläinlääkärissä jossa sai loishäädön ym ja eläinlääkäri arvioi kissan noin nelivuotiaaksi. Eläinlääkäri sanoi että pitäisi pitää kuitenkin jonkin aikaa erillään meidän muista kissoista. Kissa pääsi asustelemaan meidän kissatarhaan karanteenin ajaksi jona aikana ei päästetty omia kissoja tarhaan. Kun karanteeni oli ohi tutustutimme kissan meidän kissoihin, kaikki meni hyvin ja kissa sai nimekseen Honey. Honey oli leikattu kollikissa joten sillä oli ollut koti, jota ei vaan enää löytynyt. Honey kun oli kotiutunut niin alkoi jo pikku yöpakkasia tulemaan ja kuinkas ollakaan pihallemme ilmestyi pikkuinen harmaa kissanpentu joka oli ihan luuta ja nahkaa. Pentu oli hyvin arka, kun vein ruokaa sille se meni karkuun, mutta kun poistuin paikalta niin tuli syömään. Tätä jatkettiin jonkin aikaa ja nopeasti pentu rohkaistui ruuan voimalla niin ettei mennyt karkuun enää kun vein sille ruokia, antoi syödessään jopa hivenen koskeakin. Seuraavaksi otinkin mukaan kuljetusboxin ja paksut hanskat ruokia viedessäni ja sain pennun napattua kiinni ja laitettua kuljetusboxiin. Pentu nimettiin Kisuksi ja karanteeni ajan jälkeen Kisu pääsi muiden kissojen joukkoon. Kisu oli hyvin arka mutta ystävystyi Honeyn kanssa pian ja Honeysta tulikin Kisun tukipilari ja Kisu ajan myötä kesyyntyi ihan kiltiksi siliteltäväksi kissaksi.
Aika kului, ikää tuli kissoilleni ja tuli raskaita luopumisia rakkaistani, ihanasta Vaavi pojasta jouduin luopumaan vuonna 2007, Nätti-Tyttö lähti sateenkaarisillalle vuonna 2008, Nunnun aika tuli myös vuonna 2008, Miisu tyttö ja Pussi poika lähtivät seuraavana vuonna 2009, tuolloin meillä ei ollut enää kuin kolme kissaa.
Tuolloin olin jo tutkinut paljon rotukissoja ja olin ihastunut kovasti siperiankissoihin niiden näön ja terveystilanteen vuoksi kun on "perusterve" rotu eikä "piloille" jalostettu. Rakkaan Pussi pojan lähdön jälkeen menin katselemaan eri kasvattajien kotisivuja ja silmiini osui FI*Sippan's kissalan pentue joka oli syntynyt 21.4.2009. Pussi poika lähti sateenkaarisillalle 29.4.2009 ja oli puna/valkea väriltään ja olin päättänyt että seuraavan kissan tulee olla punainen tyttö. Tiesin että punaisia tyttöjä ei ole tarjolla paljoa kun useimmin punaiset kissat on poikia, mutta tuossa pentueessa oli punainen tyttö. Kohtalo, näin oli tarkoitettu, ajattelin...olin heti yhteydessä kasvattajaan ja pentu oli vielä vapaana. Näin minulle tuli 2009 ensimmäinen siperiankissa. Ajatuksena oli että tekisin yhden pentueen Dollylla josta jättäisimme itselle yhden pennun. Kävin kasvattajakurssin, anoin kasvattajanimen ja näin kissaliitto ja fife hyväksyi minut siperiankissa kasvattajaksi.
Dolly vei sydämemme aivan 100% ja kun Dolly teki aikuisena pentueen (vuonna 2010), kuusikon ja kaikki punaisia, niin jätimme siitä kaksi pentua itsellemme, minä halusin tytön ja isäntä pojan eli Amadeus ja Angelica jäi kotiimme.
Vuonna 2011 keväällä muutimme isompaan omakotitaloon ja jälleen kissatarhan rakennus oli tärkeysjärjestyksessä nro:1 ja siitä tuli reilut 60 neliöinen jonka yhteydessä on katettu terassiosuuskin meitä ihmisiä kuin kissojakin varten. Seuraavana vuonna 2012 tammikuussa meille muutti Amurin kissalasta ihanainen pikku Abigail tyttö (synt: 19.10.2011), olin suunnitellut että Abigaililla jatkaisin kasvatusta, mutta näin ei kuitenkaan käynyt.
Sitten koitti taas ikäviä aikoja kun Pikku-Katista jouduimme luopumaan keväällä 2012, Kisusta 2015 lopulla ja viimeisestä rakkaasta maatiaisestamme Honeysta 2016 maaliskuussa.
Amurin kissalaan oli syntynyt pentue 30.3.2016 josta otimme siperiankissan pennun Chloen "Cherin" itsellemme ja Cherillä jatkoin kasvatusta. Cher teki neljä pentuetta ja sitten leikkautimme Cherin. Cherin ensimmäisestä D-pentueesta (11.4.2017) jätimme kotiimme ihanaisen golden tytön Doriksen sekä K-pentueesta (24.12.2021) suloisen Kleopatran. Doriskin teki kaikkiaan neljä pentuetta ennen kuin leikkautimme sen. Kleopatra leikkautettiin jo noin puolen vuoden ikäisenä.
Jouduimme yllättäen 17.10.2021 luopumaan Abigailista sen sairastuttua aggressiiviseen lymfoomaan. Sateenkaarisillalle poistuttuaan olisi täyttänyt kahden päivän päästä 10 vuotta, tuntui niin väärältä että niin varhain kuitenkin joutui lähtemään luotamme. Tuolloin Cher oli tiineenäkin kun uros oli käynyt treffeillä meillä, odotti K-pentuetta. Kun tiineys varmistui niin tuntui että se oli mitä huonoin aika, kun oli niin suru puserossa. Kuitenkin kun pentue syntyi 24.12 niin se toi jonkinlaista lohtua Abigailin menetykselle...niinhän se vaan on että elämä jatkuu kaikesta huolimatta...
Rakas Dolly tyttömme lähti sateenkarillalle 19.5.2023, ikävä jäi suunnaton kuningattaremme pois menon johdosta...mutta rakkaat muistot kantaa...
Dollyn poismenon jälkeen päätettiin ottaa pikku siperialainen ja meille saapuikin 2023 heinäkuun puolen välin tienoilla pikkuinen Amurin Udiya joka sai lempinimekseen Unelma.
Suuri suru kohtasi jälleen 29.12.2023 kun tuli Angelican aika lähteä sateenkaarisillalle, Angelicalla todettiin monien tutkimusten jälkeen pernakasvain.
Tällä hetkellä meidän kissakodissa siis asustelee viisi rakasta siperiankissaa, Amadeus, Cher, Doris, Kleopatra ja Unelma palvelijoina/alivuokralaisina toimin minä ja kissarakas mieheni.
Mainittakoon että FIFE:ssä ja Kissaliitossa hyväksytty kasvattanimeni FI*Mintsuliinin tulee edesmenneen maatiaiskissani Mintsukan mukaan, Mintsukkaa sanottiin myös Mintsuliiniksi. Aloitin siis kasvatuksen vuonna 2009 ja valitsin kasvattanimeni kunnianosoituksena Mintsukan muistolle joka poistui joukostamme vuonna 1995.
Myös mainitsemisen arvoinen asia on se että kissani on aikoinaan "valinnut" minulle aviomiehen. Aikoinaan sanoin että siitä miehestä tulee aviomieheni jonka maatiaiskissani Vaavi poika tulee hyväksymään täysin. Vaavi ei pitänyt miehistä juurikaan, jos ei nyt ollut muutoinkaan kauhean innostunut vieraisiin. Mutta mieheni Vaavi hyväksyi aikoinaan hyvin nopeasti, tosin se vaati parit levis housujen repimiset. Vaavi ei ollut mennyt kenenkään vieraiden syliin mutta isännän meni ja sylissä alkoi aina raapimaan housuja kuin kynsiä teroittaen, isäntä, silloinen miesystäväni tiesi tästä että "tie sydämeeni" käy Vaavin hyväksynnän kautta ja antoi Vaavin tehdä niin ja sen kautta he ystävystyivät keskenään ja tässä sitä ollaan tänäkin päivänä saman miehen kanssa naimisissa.
Rakkauteni kissoihin ei myöskään rajoitu vain omiin kissoihin vaan avustan eri löytölöitä/yhdistyksiä ym. Eläimet ylipäätänsä muutoinkin on lähellä sydäntäni. Olen Sey:n (suomen eläinsuojelu) jäsen ja eläinsuojelukummi/kuukausilahjoittaja. Lisäksi tietenkin olen myös Surok:in (suomen rotukissa yhdistys), Suomen siperiankissat ry:n (rotuyhdistys) ja Siby:n (rotuyhdistys) jäsen.
